Kansalliset vähemmistöt ja vähemmistökielet

Ruotsi on vuodesta 2000 sitoutunut Euroopan neuvoston kansallisia vähemmistöjä koskevaan puitesopimukseen sekä alueellisten ja vähemmistökielten eurooppalaiseen peruskirjaan. Sitoumuksen kautta juutalaiset, romanit, ruotsinsuomalaiset, saamelaiset ja tornionlaaksolaiset tunnustettiin kansallisiksi vähemmistöiksi sekä jiddiš, meänkieli, romani, saame ja suomi vähemmistökieliksi.

Kansallisista vähemmistöistä ja vähemmistökielistä säädetty laki (2009:724) on voimassa koko Ruotsissa. Lain mukaan vähemmistökieliä on suojeltava ja kehitettävä, kansallisten vähemmistöjen on saatava säilyttää ja kehittää kulttuuriaan, ja hallintoviranomaiset ovat velvollisia tiedottamaan vähemmistöjen oikeuksista ja antamaan vähemmistöille vaikutusvaltaa omissa kysymyksissään.

Laki uudistettiin 1. tammikuuta 2019 lähtien siten, että oikeuksia ja velvollisuuksia vahvistetaan lisää. Kunnat ja alueet ovat nyt esimerkiksi velvollisia asettamaan tavoitteet ja suuntaviivat vähemmistöpoliittiselle työlleen.

Kuntien ja viranomaisten on noudatettava yleisiä määräyksiä

Yleiset määräykset on kuvattu vähemmistölaissa ja merkitsevät, että:

• Kuntien ja alueitten on informoitava vähemmistöjä heidän oikeuksistaan ja yhteiskunnan vastuusta vähemmistölain ja lain viittaamien määräysten mukaisesti. Sama koskee valtiollisia hallintoviranomaisia, joiden toiminta on tärkeää kansallisille vähemmistöille tai vähemmistökielille.
• Yhteiskunnalla on erityinen vastuu kansallisten vähemmistökielten suojelussa ja kehittämisessä. Niiden on myös edistettävä kansallisten vähemmistöjen mahdollisuuksia kulttuurinsa säilyttämiselle ja kehittämiselle Ruotsissa.
• Erityisen tärkeää on lasten kulttuuri-identiteetin kehittäminen ja oman vähemmistökielen käytön edistäminen.
• Hallintoviranomaisten on annettava kansallisille vähemmistöille mahdollisimman laaja vaikutusmahdollisuus heitä koskevissa kysymyksissä ja neuvoteltava vähemmistöjen kanssa senkaltaisissa kysymyksissä. Neuvonpito toteutetaan siten, että hallintoviranomainen käy strukturoitua vuorokeskustelua kansallisten vähemmistöjen kanssa voidakseen viranomaisen päätöksenteossa huomioida vähemmistöjen näkökannat ja tarpeet.
• Hallintoviranomaisen on erityisesti edistettävä lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuuksia ja neuvonpitoa heitä koskevissa kysymyksissä sekä mukautettava muodot ryhmän edellytyksiin.
• Kuntien ja alueitten on hyväksyttävä tavoitteet ja suuntaviivat vähemmistöpoliittiselle työlleen. Niitä koskevat tiedot on pyydettäessä toimitettava Tukholman lääninhallitukselle ja Saamelaiskäräjille.

Meän-, saamen- ja suomenkieltä koskevat erityisoikeudet

Yleisten määräysten lisäksi meän-, saamen- ja suomenkieleen sovelletaan erityisoikeuksia niin kutsutuilla hallintoalueilla. Vahvistettu suoja kullakin hallintoalueella on kuvattu vähemmistölaissa ja merkitsee muun muassa, että:

• yksityishenkilöillä on oikeus kielen käyttöön suullisissa ja kirjallisissa yhteyksissään viranomaisten kanssa yksittäisessä kysymyksessä, joissa viranomainen on päättäjä.
• viranomainen on velvollinen vastaamaan suullisesti samalla kielellä sekä pyynnöstä antamaan päätöstä ja sen perusteluja koskevan kirjallisen käännöksen. Viranomainen voi päättää erityisestä ajasta ja paikasta, jossa palvelua annetaan vähemmistökielellä
• hallintoviranomaisen on toimittava siten, että vähemmistökieliä hallitsevaa henkilöstöä on saatavilla
• kunnilla on erityisvelvollisuuksia esikoulun ja vanhustenhuollon tarjoamiseen täysin tai olennaiselta osalta vähemmistökielillä, jos joku hallintoalueella toivoo sitä.